Osingonjako on osakeyhtiön tapa jakaa kertynyttä voittoa osakkaille. Toiminimestä poiketen osakeyhtiön varat ovat erillisiä yrittäjän henkilökohtaisista varoista, joten omistaja ei voi nostaa rahaa vapaasti vaan ainoastaan palkkana tai osinkona. Osingonjako on siksi keskeinen osa yrittäjän verosuunnittelua ja edellyttää sekä riittäviä jakokelpoisia varoja että muodollisesti oikeaa päätöksentekoa. Tässä oppaassa käydään läpi osingonjaon edellytykset, osingon verotus osakkaalle, nettovarallisuuden merkitys sekä kirjanpidollinen käsittely.
Jakokelpoiset varat
Osinkoa voi jakaa vain jakokelpoisista varoista. Näitä ovat lähtökohtaisesti kertyneet voittovarat ja tilikauden voitto, joista on vähennetty taseen osoittama tappio sekä yhtiöjärjestyksen tai osakeyhtiölain mukaan jakamatta jätettävät erät. Sidottua omaa pääomaa, kuten osakepääomaa, ei saa jakaa osinkona.
Osingonjaossa on noudatettava kahta keskeistä rajoitusta:
- Tasetesti: jaettava määrä ei saa ylittää vapaata omaa pääomaa.
- Maksukykyisyystesti: osinkoa ei saa jakaa, jos jaon tiedetään tai pitäisi tietää johtavan yhtiön maksukyvyttömyyteen.
Maksukykyisyystesti on olennainen. Vaikka tase näyttäisi voittovaroja, osinkoa ei voi jakaa, jos se vaarantaa yhtiön kyvyn maksaa velkojaan eräpäivinä. Vastuu virheellisestä jaosta on hallituksella ja päätöksen tehneillä osakkailla.
Yhtiökokouksen päätös
Osingonjaosta päättää yhtiökokous, tavallisesti varsinaisessa yhtiökokouksessa tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä. Päätös perustuu vahvistettuun tilinpäätökseen ja hallituksen ehdotukseen voiton käyttämisestä. Pienessä yhtiössä, jossa on yksi omistaja, päätös tehdään käytännössä yhden henkilön päätöksenä, mutta se on silti kirjattava pöytäkirjaan.
Päätöksessä tulee näkyä ainakin:
- jaettava osingon kokonaismäärä
- osakekohtainen osinko
- osingon maksupäivä eli täytäntöönpanopäivä
- peruste, jonka mukaan varat ovat jakokelpoisia
Niin sanottu väliosinko eli kesken tilikauden jaettava osinko on mahdollinen, mutta se edellyttää välitilinpäätöstä, joka osoittaa jakokelpoiset varat. Ilman vahvistettua tilinpäätöstä osinkoa ei lähtökohtaisesti voi jakaa.
Osingon verotus osakkaalle
Listaamattomasta osakeyhtiöstä saadun osingon verotus jakautuu pääomatulo-osinkoon ja ansiotulo-osinkoon. Jako perustuu osakkeiden matemaattiseen arvoon, joka lasketaan yhtiön nettovarallisuudesta.
Pääperiaate on seuraava:
| Osingon osa | Verokohtelu |
|---|---|
| Osinko enintään 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta, vuotuiseen rajaan asti | Osittain verovapaa, loput pääomatulona |
| Sama osuus vuotuisen rajan ylittävältä osalta | Suurelta osin veronalaista pääomatuloa |
| 8 %:n tuoton ylittävä osa | Pääosin veronalaista ansiotuloa |
Edullisin osinko on siis se, joka mahtuu 8 prosentin tuottorajan ja vuotuisen euromääräisen rajan sisään. Tällöin merkittävä osa osingosta jää kevyemmän verotuksen piiriin. Tarkat prosentit ja euromäärät vahvistetaan vuosittain, joten kannattaa tarkistaa kulloinkin Verohallinnon voimassa olevat ohjeet ennen päätöstä.
Nettovarallisuuden merkitys
Koska osingon verotus sidotaan osakkeen matemaattiseen arvoon, nettovarallisuudella on suuri vaikutus siihen, kuinka suuri osa osingosta verotetaan kevyesti. Nettovarallisuus saadaan vähentämällä yhtiön varoista velat tilinpäätöksen perusteella.
Mitä suurempi nettovarallisuus, sitä suurempi osinko mahtuu 8 prosentin pääomatulo-osingon piiriin. Tämä kannustaa yrittäjää kasvattamaan yhtiön omaa pääomaa pitkäjänteisesti sen sijaan, että voitot nostettaisiin heti. Nettovarallisuuden kehittyminen kannattaa huomioida jo tilikauden aikana, ei vasta tilinpäätöshetkellä.
Palkan ja osingon yhdistelmä
Yrittäjäomistaja voi nostaa varoja sekä palkkana että osinkona, ja näiden optimaalinen yhdistelmä riippuu yhtiön tuloksesta, nettovarallisuudesta sekä omistajan kokonaistuloista.
- Palkka on yhtiölle vähennyskelpoinen kulu ja pienentää yhteisöverotettavaa tulosta, mutta siitä maksetaan ennakonpidätys ja työnantajan sivukulut.
- Osinko maksetaan verotetusta voitosta, joten siinä on niin sanottu kahdenkertaisen verotuksen elementti, mutta pääomatulo-osinko voi olla kokonaisuutena kevyt.
Käytännössä moni yrittäjä nostaa kohtuullista palkkaa juoksevasti ja täydentää tuloaan osingolla tilikauden päätyttyä. Yhdistelmän suunnittelu kannattaa tehdä yhdessä kirjanpitäjän kanssa, sillä siihen vaikuttavat myös esimerkiksi YEL-työtulo ja henkilökohtainen marginaaliveroaste. Vertailua yritysmuodoista löydät oppaasta toiminimi vai osakeyhtiö.
Ennakonpidätys osingosta
Listaamaton osakeyhtiö toimittaa osingosta ennakonpidätyksen. Pidätys koskee maksettua osinkoa, ja yhtiö ilmoittaa sekä tilittää sen Verohallinnolle. Pidätyksen jälkeen jäävä määrä maksetaan osakkaalle, ja lopullinen vero tasataan osakkaan henkilökohtaisessa verotuksessa. Yhtiön on huolehdittava ilmoituksesta oikea-aikaisesti, jotta vältetään myöhästymismaksut.
Osingon kirjaaminen
Osinko kirjataan vasta, kun yhtiökokous on tehnyt päätöksen. Päätöshetkellä syntyy osingonjakovelka, joka kirjataan oman pääoman pienennyksenä ja lyhytaikaisena velkana osakkaalle. Kun osinko maksetaan, velka kuitataan rahatililtä.
Tyypillinen kirjausketju on:
- Tilikauden voitto siirretään edellisten tilikausien voittovaroihin tilinpäätöksessä.
- Yhtiökokouksen päätöksellä kirjataan osingonjakovelka voittovaroja vastaan.
- Maksuhetkellä osingonjakovelka kuitataan ja ennakonpidätys tilitetään.
Oikea kirjausjärjestys varmistaa, että tase ja oma pääoma täsmäävät. Kirjanpidon perusteisiin voit syventyä oppaassa kirjanpidon perusteet, ja tilinpäätöksen kokonaisuuteen oppaassa tilinpäätös pienyritykselle.
Yhteenveto
Osingonjako edellyttää riittäviä jakokelpoisia varoja, maksukyvyn säilymistä sekä yhtiökokouksen muodollista päätöstä. Osingon verotus jakautuu pääoma- ja ansiotuloon nettovarallisuuden perusteella, joten oman pääoman vahvistaminen ja palkan ja osingon tasapaino kannattaa suunnitella etukäteen.